Kliivia, Isopunasarja hoito

Nimi: Kliivia, Isopunasarja – Clivia miniata
Heimo: Narsissikasvit
Kotimaa: Etelä-Afrikka

Kliivia eli isopunasarja (tai punasarja) on kaunis koristekasvi. Kliivialla on pitkät tummanvihreät ja paksut lehdet, jotka kasvavat tiheästi juurakon keskeltä. Lehdet kasvavat kahteen vastakkaiseen suuntaan, nuorilla melko särmästi, mutta kasvin vanhetessa lehdet alkavat asettumaan enemmän viuhkamaisesti. Lajikkeesta riippuen lehdet voivat olla kapeat, pitkät ja teräväkärkiset tai hieman lyhyemmät, leveämmät ja pyöreäkärkiset. Kliivia kasvaa noin 50-70 cm korkeaksi. Kliivian lehden ja kukkavarren maitiaisneste sekä juuret ovat myrkyllisiä.

Kliivia voi olla haasteellinen kukitettava

Kliivia kukkii lopputalvella tai aikaisin keväällä. Kliivia voi herkästi kuitenkin olla kukkimatta varsinkin mikäli kyse on nuoresta kasvista tai hoitoa on laiminlyöty. Kliivia voi pitää välivuoden kukinnassa vaikka kuinka tuntuukin että kasvia on kohdellut hyvin. Pelkkä uudelleenistutus voi olla riittävä tekijä kukinnan jäämiselle väliin. Kliivia kukkii yleensä varmemmin kun juuripaakku on riittävän tiivis ja täyttää koko ruukun.

Kukinnan alkaessa kliivia kasvattaa tukevan ja korkean kukkavarren, jonka päähän kehittyy näyttävän kaunis pallomainen kukkarypäs. Nuori kliivia kasvattaa yleensä vain yhden kukkavarren, mutta vanhemmat kasvit voivat kasvattaa useampiakin. Yhdessä kukinnossa voi olla 10-15 kukkaa. Kukat ovat kellomaiset ja väriltään oranssit, keltaiset, punaiset tai kaksiväriset. Kukkien keskeltä kurkistaa keltaiset heteet.

Kliivia nauttii vakiintuneista kasvuoloista

Kliivia on hyvin herkkä liikuttelulle. Mielenkiintoista on että kliivia reagoi jo ruukun kääntämisestä mikäli aurinko alkaa paistamaan eri suunnasta kuin mihin kasvi on tottunut. Tämän vuoksi kliivia kannattaa sijoittaa heti alusta alkaen lopulliselle sijoituspaikalleen, missä viettää koko elinkaarensa. Mikäli kasvia tarvitsee siirtää edes väliaikaisesti, kannattaa merkitä miten päin ruukku ikkunaan tai valonlähdettä kohti oli. Kliivia viihtyy parhaiten vakiintuneissa oloissa ja paikassa jossa se saa olla rauhassa. Kesällä kliivian voi viedä ulos sopivan suojaisaan paikkaan ja tuoda sisälle juuri ennen yöpakkasia.

Kliivian kastelussa tulee olla tarkka

	Kliivian kastelu Kastellaan kasvukaudella keväällä ja kesällä säännöllisesti antaen kasvualusta kuivahtaa vain hieman kastelujen välillä. Voidaan kastella myös upottamalla ruukku veteen hetkeksi tai viemällä suihkun alle. Varo kuitenkin liikaa kastelemasta tai jättämästä vettä seisomaan koska juuripaakku mätänee helposti. Jos siirrät ruukkua kastellaksesi kliivian, vie kasvi kastelun jälkeen aina samaan paikkaan ja sama puoli aurinkoon päin. Talvella lokakuusta tammikuuhun kastellaan huomattavasti niukemmin, pitäen lähes kuivana, varsinkin jos kasvi viileämmässä paikassa. Aloita säännöllinen kastelu uudestaan kun kukannuput tulevat esiin.Lukijan vinkki: ” Kastele punasarjaa talven lepoaikana harvoin ja niukasti ja lisää kastelua vasta nuppujen kehittyessä. Kesällä voit kastella runsaasti, mutta anna kasvualustan pinnan kuitenkin kuivahtaa kastelujen välillä. HUOM! Älä kastele runsaammin ennen kuin kukkavanassa on pari kukkaa reilusti auki. Jos kastellaan reilusti, kun kukkavana on matalana lehtihangassa, kukat aukeavat alas, eikä kukkavana kasva tarpeeksi korkeutta.” – Clivia
	Kliivian lannoitus Kun kliivia on aloittanut kasvamisen talvilevon jälkeen maaliskuussa, aloita ravinteiden antaminen. Anna ravinteita kerran viikossa tai kahdessa aina elokuuhun saakka. Älä lannoita talvella.
	Valon tarve ja lämpötila Viihtyy sopivan kirkkaassa valossa ympäri vuoden ja pärjää melko varjoisassakin, mutta ei tällöin välttämättä kuki. Älä sijoita suoraan keskipäivän paahteeseen. Kesällä paras lämpötila 17-20°C astetta, talvella levon aikana 10-15°C astetta.
	Kliivian kukinta Kukkii joka vuosi kunhan saa alkutalvesta muutaman kuukauden lepokauden, jolloin kasvia pidetään valoisassa ja viileässä, noin 7-12 °C asteessa. Talvella kastellaan erittäin niukasti pitäen kasvi lähes kuivana.Kun kliivia on kukkinut, kukkavarsien päihin alkaa muodostumaan isohkoja siemenkotia. Kliivia käyttää paljon energiaa siemenien muodostamiseen ja se voi vaikuttaa seuraavan kevään kukintaan. Jos et tarvitse siemeniä, kannattaa kukkavarret leikata kukinnan jälkeen pois.
	Talvehtiminen Talvilepoa lokakuusta tammikuuhun valoisassa ja viileässä noin 7-12 °C asteessa. Kastellaan niukasti eikä lannoiteta.
	Kliivian lisääminen Iäkkäämmän kliivian voi jakaa mullanvaihdon yhteydessä sivutaimista, niin että jokaisella istutettavalla on omat juuret ja vähintään neljä lehteä. Käsittele kasvia erittäin varovasti sillä juurakko on todella herkkä. Mikäli juurakko on tiivis, voi sivutaimien irrottaminen vahingoittaa koko kasvia. Lisätään myös siemenistä keväällä.
	Vinkkejä Kliivia viihtyy ahtaassa ruukussa ja ruukku kannattaa vaihtaa varsinkin vanhemmalla kasvilla isompaan vasta kun juuret ovat reilusti tunkeutumassa ylös astiasta. Nuoren kliivian voi istuttaa uudelleen joka kevät, iäkkäämmille kasveille riittää pintamullan vaihto. Istuta kliivia aina mahdollisimman hyvin salaojitettuun ruukkuun.

Kliivia hoitovinkit lukijoiltamme

” Saan kliiviani kukkimaan n.4 kertaa vuodessa kun lannoitan niitä 2-3 viikon välein Kekkilän kukkaravinteella, johon lisään välillä Biolanin merilevä lannoitetta pienen määrän. Katselen välillä pelkästään vedellä ja annan mullan kuivahtaa kastelujen välillä. Kasvi ei siedä suoraa auringon valoa mutta tarvitsee sitä. Kukinnan jälkeen ennä anna kukkalatvojen kasvattaa siemen pesää, katkon kukkatertut pois mutta en kukkavanaa ennenkuin se kellastuu ja lähtee helposti pois. Alkaa tehdä uuttaa kukintaa jopa ennen kuin vana kellastunut. Minun kliiviani pitävät tiheästi lannoituksesta. Samassa ruukussa vähintään kaksi kasvia, joten kukintaa riittää. ”
– Lukija 88

” Äidilläni oli anoppinsa vanha kliiviä joka kukki joka kevät useamman kukkavanan kera, oli myös hyvin sikiävää sorttia tunki poikasia jotka jakoi tuttavilleen. 45v. sitten ruukkuun istutetun poikasen antoi myös minulle.
Kliivia kulkenut matkassani tuo ajan kertaakaan kukkimatta, hoidossa tein kaikki mahdolliset virheet, kävipä pari kertaa kuoleman partaallakin. Toissa keväänä gookletin hoito ohjetta, kesän oli parvekkeella, viime syksynä vein kesänvietto paikallemme lapsuuskotiini, siis kliivian synnyin sijoille merkaten ruukun miten päin parvekkeella oli, kerran kuussa kävimme talvella kastelemassa. Muutama viikko sitten alkoi pukata kukkavanaa jossa nyt kaksitoista kukkaa ja kukissa ihanan hento tuoksu, kukkavana jäi vähän matalaksi jospa seuraavan kerran vana olisi pitempi. ”
– Ulpukka

” Allekirjoitan täysin, että herkkä liikuttelulle ja kaikille muillekin muutoksille. Omani ostin nuupahtaneena ruokakaupan kasvihyllyltä oranssi alennustarra kyljessään. En juurikaan uskonut, että eläisi kovin pitkään varsinkin, kun olin googlesta tutkinut tietoa tästä uudesta, varsin vaateliaasta viherkasviystävästä.  Alkoi kuitenkin melko pian piristyä ja kohta kukkikin hienosti, vielä lajille epätyypilliseen aikaan.

Sen virheen sitten tein, että menin vaihtamaan ruukkua ja paikkaa. Alkoi heti voimaan huonommin ja ennen niin terhakat lehdet, on nyt pitkän aikaa olleet ihan lörpällään. Toki nyt vaikea aika kaikille viherkasveille, kun valoa on vähän ja huoneilma entistä kuivempaa. En ole uskaltanut enää siirtää tai tehdä muutakaan kastelun ja satunnaisen suihkuttelun lisäksi. Toivottavasti tuosta vielä piristyisi. ”
– Noora

” Ostin pari vuotta sitten kliiviani aivan tavallisen tavaratalon kukkaosastolta. Yleensä hankin kukkani kukkakauppiaaltani, mutta houkutus oli turhan kova saada juuri tuo kyseinen kliivia. Olinhan etsinyt tuota jo pidemmän ajan. Tuo kliivia oli tietenkin kukkivana erittäin houkutteleva ja selkeästi halusi mukaani ostoskärryyni :) Kukinnan jälkeen se eli omaa komeaa viherkasvielämäänsä kukkimatta varmaankin aika pitkään. Myöhemmin hän on ilahduttanut minua vuosittaisella kukinnallaan kesällä. Ystäväni käy kuvaamassa sitä, koska en useinkaan ole nähnyt sen loistoa lomapoissaoloni vuoksi. Olen kuluttanut aikaani paljon etsimällä tietoa hankinnoistani. Tuo kyseinen kliiviani kukkii vain kerran vuodessa ja pääsee aina yllättämään minut. Mahdollisesti se, etten ehdi talvella häiritsemään kukkieni elämää työkiireitteni keskellä. Tuolloin he saavat ansaitsemansa ja tarvitsemansa loman ja lepokauden.

Tällä hetkellä kliiviani kukkii. Hän yllätti minut iloisesti kolmen viikon lomakeikkani jälkeen tullessani kotiin. Kukista saa kyllä voimaa. Aina tuntee suurta ja syvää iloa ja hyvää oloa, kun kukkahuiskut ilmestyvät kukkiini. Kaktuksia olen hoitanut parinkymmenen vuoden ajan ja kukkiminen saa minut aina perumaan uhkaukseni heittää jokaikisen kaktuksen roskikseen, koska haluaisin vähentää kukkiani runsaiden ja pitkien poissaolojeni takia.

Toivon sydämestäni jokaisen kukkien ystävän kokevan ja saavan hyvänolon kokemuksia ja voimaantumista kukkasistaan. ”
– Rakkautta kukille

” Olen ostanut kliiviani hetken mielijohteesta marketin kukkaosastolta n. viisi vuotta sitten, selkeiden, yksinkertaisen kauniiden ja vihreiden lehtien vuoksi. Ruukun kyljestä tavasin sillä hetkellä tuntemattoman kasvin nimen, ja kukatkin esittely- ja hoito-ohjetikussa olivat lähinnä mukava lisä. Niin ajattelin, ja kannoin kasvin rennon ottein kainalossa kotiin. Hoito on ollut alusta saakka hyvin mutkatonta, kastelua talviaikaan kerran viikossa, kesällä multapaakun kuivumisen mukaan, ja niin on yhteiselo jatkunut näihin päiviin. Valoisasta, tilavasta, etelänpuoleisesta ikkunapaikasta tykkää, kasvu on ollut sopivan maltillista, nykykorkeus n. 50 cm, ja joka vuosi joulun alla ja näin alkukeväästä (maaliskuussa) kliiviani kasvattaa yhden kukkavarren ja kuin kiittäen kukkii komeasti. Tällä hetkellä kukinnossa on 13 kauniinoranssista, kukkaa ja kilpaa auringon kanssa ne tuovat valoa huoneeseen. Liikuttelusta tai ruukun pyörittelystä eri ilmansuuntiin ei ole ollut missään vaiheessa moksiskaan, ja huoneesta toiseen vaihtokin on sujunut turhia suutahtamatta. Olenkin tullut siihen tulokseen, että tämä yksilö on päinvastoin mielissään uusista näkymistä, pienessä mittakaavassa ”matkustelusta” pitävä, ja kannustaa jatkamaan samaan malliin, stressittömästi ja hyvillä mielin eteenpäin! ”
– Kiitollinen kliivian kaveri

” Muinoin perin minäkin komean kliivian äidiltäni. Se kukki hyvin varjoisassakin, kunnes juuret tunkivat ulos pohjarei’istä ja koittaessani sitä vaihtaa isompaan ruukkuun se tykkäsi kyttyrää, otti ja kuoli. Nykyisen kliiviani olen saanut noin kahdeksan vuotta sitten. Evästyksenä kuulin, ettei ole vissiin kukkinut koskaan. Ajattelin vian olevan siinä, että sen kasvupaikka oli ollut uima-allashuone (kloorihöyryt). Mutta eipä ole kukkinut nytkään koko tämän 8 vuoden aikana. Olosuhteet ovat olleet viimeiset 6 vuotta jotakuinkin samat kuin edellisellä kliiviallani. Noita kasvatuskertomuksia lukiessani tuli mieleen, että jospa tärkeintä onkin hoitaa sitä aina samalla tavalla kuin mihin se on tottunut. Eli jos on tottunut kääntelyihin, siirtoihin yms jo pienestä pitäen, niin ei haittaa. Mutta jos on ollut vuosia ensin samassa paikassa satunnaisessa kastelulla ja sitten tuleekin muutama muuttokin alle kahden vuoden sisällä ja siirtoja kesäksi ulos varjon puolelle, talveksi eteläikkunalle ja lisäksi nuo kääntelyt… Sanotaanhan, ettei ”vanha koira istumaan opi”. Kliiviallani on kyllä ollut kaunis viherkasvina. Silti olin ajatellut jättää sen nyt jäätymään ulos ja heittää kompostiin. Vaan Tulin uusiin aatoksiin ja raahasin sen juuri sisään ensimmäisen kovemman pakkasyön jälkeen. Kyllä se niin nätti on viherkasvina, vaikka kookas onkin. ”
– Viher- vaan ei kukkapeukalo

” Äitini kuoltua 2013 otin kotoani kukkamuistoksi todella vanhan kliivian, jota äitini on jakanut ja antanut eteenpäin. Kliiviani on kukkinut vuosittain ja on juuri alkamassa taas kukkimaan. Helmikuussa jaoin sen hääviemisiksi tyttärelle. Pojalle olen jo aiemmin antanut omansa, terveisinä mummolasta aikojen takaa. Kliiviani ei ole kärsinyt jakamisesta, mutta ehkä se onkin sisäistänyt roolinsa tässä sukupolvien ketjussa. Kliiviani on kesät aurinkoisella paikalla. Talven leppoaikana en ole siirtänyt sitä viileämpään paikkaan, olen myös huono ravinteiden antaja, mutta ilmeisesti kliiviani on vähään tyytyväinen yksilö. Upea kukka! ”
– Erja

” Minun Kliivia neitoni kukkii läpi vuoden, enkä ole huomannut sen kärsivän paikan vaihdostakaan. Kastellut olen aika säännöllisesti, varsinkin kun hän kukkii. Lannoittanut olen oikeastaan vain kananmunien keitin vedellä ja ehkä kerran vuodessa puutarhakukkien lannoitteella jos sitäkään. Olen käännellyt neitoa, eikä se ole loukkaantunut. En ole vienyt ulos, vaan antanut olla sen sisällä ja kastellut läpi vuoden. Toki olen antanut sen mullan välillä kuivahtaa, eli periaatteella olen kastellut kun olen muistanut. ehkä noin kerran viikossa.

Kliiviani kukkii todella runsaasti ja useita kertoja vuodessa, läpi vuoden. Kun kukat kuihtuvat, en ole leikannut kukkavarsia, vaan olen antanut kukkien tilalle muodostua pallukoita, joihin osaan niistä alkaa kasvaa uusia kliivia laposia, jotka olen sitten istuttanut emokasvin viereen tai jakanut ystävilleni. Mutta olen huomannut että viihtyvät paremmin emokasvin juurella kuin yksinäisinä eri purkeissa. Vihreistä pallukoista kehittyy n. 1-2 kk. sisällä uusi Kliivia, joka työntyy itsestään vihreästä pallukasta ulos kun on siirtovalmis. Kliiviani on kukkinut näin nuoresta pitäen ja nyt jo n. 5 vuotiaani kukkii edelleen samalla tavalla. ”
– Päivi Huotari

” Talvella viileässä pohjosen puolella, kesät ulkona ei ole kärsinyt siirosta. Kukkalla tosin ikää noin kaksikymmentäviisi vuotta. ”
– Sirkka Pietikäinen

” Isolla etelän ikkunalla ympäri vuoden. Talvella harvakseen vettä, keväällä lannoitetta ja kunnolla vettä. Jako noin joka toinen kesä. Puukolla juuripaakku osiin. Pennut ja emo uusiin multiin ja noin kuukaudeksi terassille nauttimaan kesästä. Näillä opeilla menty kohta 30 vuotta joka vuosi kukkien ainakin kerran vuodessa. Pentuja jaettu ystävien iloksi kukkivina ja pentuina. On käännelty aurinkoon päinkin ettei kasva toispuoleiseksi eikä ole siitäkään loukkaantunut. Samoin käytetty suihkussa muutamia kertoja vuodessa. Kiitollinen ja kaunis kasvi. ”
– Pirjo

” Kliivialle paljon valoa. Etelän isolla ikkunalla kukkii keväällä ja syksyllä. Kastellaan runsaasti mutta harvoin ja suihkussa välillä. ”
– Nimetön

” Sain puolitoista vuotta sitten pienen pistokkaan :) Olen sitä ikkunalla hoitanut talvella kastellen kerran viikossa ja siirrellyt ruukkua ja vaihtanut puolta auringon suuntaan. Kuulin että olisi haastava kasvi, mutta toisin kävi. Nyt kukkii hienosti auringon kanssa kilpaa. En siis ole huomannut että suuttuisi mistään siirtelystä ja kääntelystä. ”
– Sarppa

” Minun Kliiviani alkoi työntää kukkavarsia helmikuun puolenvälin tienoilla. Kukkii alkukeväällä ja syksyllä, kesän viettää kasvihuoneessa kaikkien muiden sisäkukkien kanssa. Kysyisin, että onko kukkineet varret hyvä katkaista? ”
– Anne